Kansallinen kaupunkipuisto

Kansallinen kaupunkipuisto

Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa, kun halutaan säilyttää kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaisema, historialliset ominaispiirteet tai kaupunkikuvalliset, sosiaaliset, virkistykselliset tai muut erityiset arvot.

Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää alueita, jotka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta sopivaan käyttöön. Alueiden on oltava ensisijaisesti valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistamia. Omistajan suostumuksella kaupunkipuistoon voidaan liittää myös muita alueita. Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki. Hakemus valmistellaan yhteistyössä kaupunkilaisten, puiston alueella maata tai rakennuksia omistavien sekä ympäristöviranomaisten – lähinnä ympäristöministeriön – kanssa.

Päätöksen kaupunkipuiston perustamisesta tekee ympäristöministeriö. Päätöksen yhteydessä voidaan antaa määräyksiä, jotka kaupunginhallitus on ennen päätöksentekoa hyväksynyt.

Suomen ensimmäinen kaupunkipuisto perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001. Heinolan ja Porin kansallisista kaupunkipuistoista tehtiin päätökset v. 2002. Suomen suurin kaupunkipuisto perustettiin Hankoon vuonna 2008, ja vuonna 2010 Porvoo sai kansallisen kaupunkipuiston. Turku sai kansallisen kaupunkipuisto nimityksen 2013. Kaupunkipuistojen verkostoon on tarkoitus ottaa kymmenkunta erilaista kaupunkia eri puolilta Suomea.